Hyvät kaksikielisen opetuksen asiantuntijat, opettajat, kehittäjät ja ystävät,
on suuri ilo saada toivottaa teidät tervetulleiksi Lahteen – ja samalla suuri kunnia saada puhua aiheesta, joka on kulkenut omassa mukana jo pitkään, sekä työssäni että enkkuluokkalaisten lasten äitinä.
Vuonna 2012 valmistui Turun yliopistossa väitöskirjani, joka sai ehkä hieman epätavallisen nimen:
”Hei, mä opin tän asian enkuks!”
Nimi oli oppilaan spontaani huudahdus, kun hän ymmärsi yhteyttämisprosessin itselle vieraalla opetuskielellä.
Ja nyt, neljätoista vuotta myöhemmin, ajattelen, että tuo yksi pieni lause kertoo edelleen hämmästyttävän paljon siitä, mistä kaksikielisessä opetuksessa on kysymys.
Tietoinen ymmärrys siitä, että Hei, minä opin.
Ja minä opin tämän vieraalla kielellä.
Tutkimukseni sai aikanaan alkunsa ongelmasta, joka minulla oli, kun opetin luokanopettajan työni lisäksi Hovirinnan koulussa myös formaalia englantia eri luokille. Iso joukko oppilaista koki englannin vaikeaksi, irralliseksi oppiaineeksi ja harva uskalsi ilmaista itseään vieraalla kielellä. Lapset kokivat nk. kieliangstia. Minua turhautti, halusin olla parempi opettaja ja löytää tapoja, joilla oppilaat innostuisivat opiskelemaan ja ennen kaikkea käyttämään vierasta kieltä rohkeasti virheitä pelkäämättä.
Niinpä aloin perehtyä CLIL-metodologiaan ja pian olinkin jo jatko-opiskelijana Turun yliopistossa. Ryhdyin tutkimustyöhön työni ohessa. Yhdistin englannin opetukseen ympäristötiedon sisältöjä, aiheita, joita opetussuunnitelmaan kuului. Toimintatutkimusvaihe kesti kaksi lukuvuotta.
Tulokset olivat positiivisia. Oppilaat oppivat ympäristötiedon ainesisältöjä, heidän englanninkielinen sanavarastonsa kasvoi ja he käyttivät vierasta kieltä aikaisempaa rohkeammin. Osa innostui aiempaa enemmän vieraan kielen opiskelusta. Oppilaiden huomio alkoi siirtyä pois itse kielen tarkkailemisesta siihen, mitä he halusivat sanoa muille.
Kieli muuttui pikkuhiljaa oppimisen kohteesta oppimisen välineeksi. Oppijan rohkeus ja taito kommunikoida kasvoi.
Kielen eri tasojen lisäksi CLIL-opetuksessa keskiössä on muiden kognitioiden harjoittaminen: looginen sekä kriittinen ajattelu, aistitietojen vastaanottaminen ja tulkitseminen, muistaminen, päättely, ongelmanratkaisu ja toiminnanohjaus.
Eläessäni vuonna 2026, ajattelen, että tarvitsemme näitä taitoja ehkä enemmän kuin osasin tutkimusta tehdessäni kuvitellakaan.
Tämän päivän koululaiset kasvavat maailmaan, jossa kielet, kulttuurit ja ihmiset kohtaavat jatkuvasti eikä tämä tapahdu aina kovin positiivisessa hengessä. Kulttuuriosaaminen onkin tärkeässä osassa kaksikielistä opetusta.
Lapset tulevat myöhemmin opiskelemaan ja työskentelemään ympäristöissä, joita me emme vielä edes tunne. Tekoäly muuttaa parhaillaan käsitystämme tiedosta, oppimisesta, työstä – ja myös kielitaidosta.
Tekoäly osaa jo nyt kääntää meille pitkät tekstit sekunneissa, mutta edelleen tarve ymmärtää toista ihmistä säilyy. Kielitaito tarkoittaa myös kykyä asettua toisen ihmisen asemaan. Kykyä kuunnella ja nähdä asioita useammasta näkökulmasta.
Kielitaito tarkoittaa rohkeutta osallistua keskusteluun silloinkin, kun oma ilmaisu ei ole täydellistä tai oma mielipide poikkeaa kuullusta.
Siksi kaksikielinen opetus on paljon enemmän kuin kielten opetusta. Se on kasvatusta maailmaan, elämään.
Kaksikielisessä opetuksessa on vielä yksi piirre, jota pidän tulevaisuuden kannalta valtavan tärkeänä. Oppilas joutuu sietämään keskeneräisyyttä.
Kun opiskelemme vieraalla kielellä, emme aina ymmärrä jokaista sanaa. Joudumme päättelemään. Kysymään. Kokeilemaan. Joskus sanomaan asian vähän sinne päin. Käyttämään luovuutta ja kekseliäisyyttä. Ajatelkaa, kuinka arvokas taito tämä on maailmassa, jossa emme voi enää tietää, millaisten ongelmien kanssa tämän päivän lapset aikuisina painivat.
Tehtävämme on kasvattaa ihmisiä, jotka uskaltavat lähteä kokeilemaan, luomaan ja etsimään uusia ratkaisuja. Ja te, arvon kollegat olette paljon vartijoina, suorittamassa tärkeää tehtävää. Kiitos siitä.
Haluan lopettaa puheeni äidin rooliin. Nuorin lapseni kävi koko peruskoulun eskarista alkaen Lahden Tiirismaan enkkuluokat. Kerroin hänelle pari päivää sitten, että olen tulossa tähän seminaariin. Hän heti lähetti iloisia terveisiä vanhoille opettajilleen ja pyynnöstäni innostui sanomaan teille muutaman sanasen. Kuunnellaanpa Saaran viesti (kuuntelemme ääniviestin)
Mitäpä tähän enää lisäämään. Toivotan teille täällä Lahdessa innostavaa seminaaria, uusia ajatuksia, verkostoitumista, hyviä keskusteluja ja ennen kaikkea iloa yhteiseen työhön. KIITOS!