Suomi tunnetaan maailmalla hyvinvointivaltiona. Hyvinvoivassa yhteiskunnassa elintaso ja sosiaalietuudet ovat korkeat, korruptio on vähäistä. Yhteiskunnan jäsenet maksavat veroja, joilla kustannetaan julkisia palveluja, kuten koulutus, terveydenhoito, erikoissairaanhoito, vammaispalvelut, perhe-etuudet, julkinen liikenne ja kulttuuripalvelut. Monia hyvin arkisia julkisilla varoilla hoidettavia asioita ei edes huomaa – ennen kuin ne puuttuvat. Esimerkkinä katujen valaisu ja auraus.
Olen asunut ulkomailla; Yhdysvalloissa, Englannissa ja Sveitsissä. Olen käynyt useita kertoja Kiinassa, Kanadassa, Argentiinassa ja Euroopan eri maissa. Kaikista räikeimmin silmilleni on tullut heikossa asemassa olevien ihmisten kohtalot. Likaiset lajitoverini nukkuvat Berliinissä ja Zurichissa siltojen alla makuupusseissa ja istuvat kädet vartalonsa suojana lumisella kadulla Torontossa. Argentiinassa taksien ovet pidetään ajon aikana visusti lukittuina eikä kalliita koruja laiteta ylle. Rikollisuus on raakaa. Kiinassa lapset kilpailevat itsensä uuvuksiin, jotta saisivat hyvän tulevaisuuden. Nämä näkemäni ja kokemani nostavat sisälläni huolta, pelkoa ja turvattomuuden tuntua. En haluaisi elää yhteiskunnassa, jossa pelkäisin. En haluasi, että kotiani ympäröisi kaksi metrinen muuri, jossa portilla vartija päivystää päivin ja öin.
Suomessa soi tällä hetkellä vahvistuva ääni, joka saa minut huolestuneeksi. Valtuutettu huutaa kokouksessa, että hän vihaa veroja. Toinen opettaa, että ihmisille tärkeistä palveluista on nyt pakko leikata eikä verotusta voi nostaa, jotta uusia asukkaita saadaan muuttamaan paikkakunnalle ja näin alueen elinvoima kasvaa. Samaan aikaan luen tavallisten suomalaisten ihmisten hätähuutoja, ettei ole varaa maksaa vuokraa eikä raha riitä enää lääkkeisiin.
Kyllä. Meillä on isoja haasteita. Merkit ovat olleet nähtävissä jo kauan. Väestö ikääntyy ja syntyvyys on laskenut. Julkinen raha on vähentynyt merkittävästi. On perattava rakenteita, on leikattava palveluista ja joistain ei-lakisääteisistä palveluista on luovuttava. Tämä kaikki on kuitenkin tehtävä harkiten ja riittävän pitkällä aikavälillä, jotta emme haavoita vakavasti niitä, joiden hyvinvointi riippuu vahvasti yhteiskunnan palveluista, esimerkkinä pitkäaikaissairaat, vammaiset, mielenterveyden kanssa kamppailevat, opiskelijat ja pienituloiset.
Haluan edelleen elää hyvinvointivaltiossa ja haluan päätöksilläni turvata sen myös lapsilleni ja heidän lapsilleen. Haluatko sinä? Tästä syystä kannatan tällä hetkellä säästötoiminen lisäksi maltillisia veronkorotuksia kaupungissani.