Lahden kaupunginkirjasto täyttää tänä vuonna 150 vuotta. Olin mukana kirjaston asiakasjuhlissa ja sain ilokseni pyynnön pitää juhlapuheen. Editoin puhettani hieman ottaen antaa myös uuden kirjaston rakentamiseen Mukkulan monitoimitaloon.
On suuri ilo ja kunnia olla tänään mukana juhlistamassa Lahden kaupunginkirjaston 150-vuotista taivalta. Haluan aloittaa tämän juhlapuheeni lyhyellä kohtauksella, joka voisi olla suoraan sellaisesta kirjasta, johon itse lapsena rakastuin.
Kuvitelkaa iltainen saaristomaisema. Neljä lasta ja uskollinen koira hiipivät kallioiden välistä kohti vanhaa majakkaa. Tuuli humisee, lokit kirkuvat. Yhdellä heistä on kädessään avain, jonka he löysivät rantakivikon kolosta. Majakan ovi narisee. Pimeys ei pelota – se kutsuu seikkailuun. Hetkenä, jolloin avain kolahtaa lukkoon, he tuntevat uteliaisuuden ja jännityksen kohoavan. Raskas ovi aukeaa naristen ja joukko astuu varovaisesti pimeyteen.
Tämän kaltaiset hetket löysin itse 1980-luvulla kirjoista, jotka herättivät mielikuvitukseni ja sytyttivät rakkauden lukemiseen – rakkauden, joka on kantanut aikuisuuteen ja tehnyt minut ihmiseksi, joka olen tänään.
Hyvät ystävät, lukeminen ei ole vain harrastus. Se on sivistyksen kivijalka ja suomalaisen yhteiskunnan salainen supervoima. Kun Lahden kaupunginkirjasto 150 vuotta sitten perustettiin, maailma oli toisenlainen. Mutta jokin on pysynyt muuttumattomana: kirjaston perimmäinen tehtävä – antaa kaikille yhdenvertaisen mahdollisuuden lukea, oppia ja kasvaa.
Tänä päivänä tämä tehtävä on kenties tärkeämpi kuin koskaan. Emme voi ummistaa silmiämme siltä todellisuudelta, että lukemisen innolle on ilmaantunut uusi ja varsin voimakas kilpailija. Puhelin välkähtelee, sovellus piippaa, video pyörii taas uudelleen. Jatkuva ärsyketulva haastaa keskittymisen, ja monelle – lapsille ja kyllä myös meille aikuisille – syvällinen lukeminen ei ole enää itsestäänselvyys.
Kirjaston rooli suomalaisessa yhteiskunnassa on korvaamaton. Kirjasto on paikka, joka suo tilan rauhalle, ajattelulle ja tarinoihin uppoutumiselle. Se puolustaa lukemisen pitkiä kaaria aikana, jolloin moni asia pyritään paketoimaan 15 sekunnin klippeihin. Se muistuttaa, että oppiminen tarvitsee aikaa – ja että ajattelu kasvaa hiljaisuudessa.
Kirjasto on myös paljon enemmän kuin kokoelma kirjoja. Se on yhteisöjen koti, kulttuurien kohtaamispaikka, digitaalisen osaamisen tukija ja turvallinen tila kaikille. Se on paikka, jossa lapset ottavat ensi askeleensa lukutaitoon, ja jossa aikuiset voivat suunnata elämänsä uudelleen, hakea tietoa, tukea ja inspiraatiota.
Kun katsomme tulevaisuuteen, voimme nähdä edessämme haasteita – mutta myös valtavia mahdollisuuksia. Kirjaston merkitys ei ole vähenemässä, päinvastoin. Tarvitsemme vahvaa sivistystä, kriittistä ajattelua ja kykyä erottaa tieto kohinasta ja mutuilusta. Tarvitsemme tiloja, joissa voi kohdata toisia ihmisiä kasvokkain ja vaihtaa ajatuksia. Tarvitsemme ennen kaikkea tarinoita, jotka muistuttavat meitä siitä, keitä olemme ja mistä tulemme.
Palaan vielä majakkakohtaukseen. Tarinassa lapset avaavat oven ja löytävät jotakin, mikä muuttaa heidän käsityksensä ympäröivästä maailmasta. Meille kaikille tuo majakka voi olla kirjasto. Se seisoo vakaana ja valoisana, johdattaa meitä kohti tietoa ja auttaa navigoimaan ajan aallokossa. Tästä syystä toivon, että myös Mukkulaan rakennettavaan monitoimitaloon sijoitetaan asuinaluetta valaiseva aluekirjasto.
Lämpimät onnittelut Lahden kaupunginkirjastolle 150 vuodesta sivistyksen, yhdenvertaisuuden ja tarinoiden puolesta. Ja ennen kaikkea: kiitos siitä, että te pidätte yllä lukemisen iloa – iloa, joka syttyy sydämessä ja kantaa meitä läpi elämän.