Yleisradion julkaisema koulukone nostaa esille koulujen S2-oppilaiden lukumäärän, keskiarvon, postinumeroalueiden palkkatulot, koulutus- ja työllisyysasteen, sekä mediaanipalkkatulot. Koneen tuloksia voi ilman tilastotieteen ymmärrystäkin nostaa poliittisin motiivein esiin tulkintoja, joilla pyrkii vaikuttamaan suomalaisten ajatteluun. Koneen heikkouksia ovat muun muassa se, että se tuo esille alueen yleisen sosioekonomisen taustan, ei oppilaiden huoltajien, kuten taas PISA-tulokset tekevät. Myöskään koulujen oppilaaksiottoalueet eivät useinkaan noudata alueen postinumeroalueiden rajoja. Ylen koulukone leimaa kouluja, joissa on paljon S2-oppilaita ja osoittaa alueita, joiden sosioekonominen status on heikko. Tietoja saa kerätä ja julkaista, mutta kyllä kansalaisille tulee avata asiallisesti julkaistun tiedon tulkintaohjeet. Tuskin Ylen tarkoitus on lisätä segregaatioita ja rasismia muualta muuttaneita kohtaan tai lisätä koulushoppailua, kuten nyt tunnistan riskinä olevan.
Koulukonetta tutkiessa, Suomessa on paljon kouluja, joissa on iso prosentti S2-oppilaita, mutta oppimistulokset ovat hyviä. Esimerkkinä käy entinen työpaikkani Turun normaalikoulu, missä S2-oppilaita on koulukoneen mukaan 375/603 ja koulun päättäneiden keskiarvo on 7,68. Ratkaisevaa on se, miten koulu pystyy kääntämään maahanmuuttajataustaisten lasten osallisuuden rikkaudeksi, rasitteen sijaan ja kehittämään koulun toimintakulttuuria kaikille sopivaksi. Tulosten valossa tämä osataan Turun normaalikoulussa.
Meitä on peloteltu Ruotsin tiestä. Ruotsissa tehtiin 1990-luvulla uudistus, jolloin päästettiin valloilleen yksityiskoulut. Nämä toimivat Ruotsissa verovaroin voittoa tavoitellen. Perheet saivat valita, meneekö lapsi yksityiseen vai kunnalliseen kouluun. Tästä alkoi Ruotsin koululaitoksen polarisoitumisen tie. Tätä virhettä ei Suomessa kannata toistaa.
Painotettu opetus on monille koulumotivaatiota ylläpitävä asia ja toimii osittain opetusta ylöspäin erityttävänä muotona. Painotetun opetuksen kehittämistä kannatan niin, että se on varmasti saavutettavaa taustasta tai varallisuudesta riippumatta.
Koulutuspoliittisen keskustelun ei soisi katsovan menneeseen. Kouluissa ei tule luopua kehittämistoiminnasta tai digitalisaatiosta. Perustaidot tulee jokaisen lapsen ja nuoren saavuttaa. Meillä on tulevaisuudessa isoja ongelmia ratkaistavaksi, kuten esimerkiksi ilmastonmuutokseen liittyvät haasteet. Näiden haasteiden ratkaisemiseen tarvitaan asiantuntijoita, jotka hallitsevat laaja-alaisia taitoja aina luovasta ajattelusta asioiden kriittiseen arviointiin.
Pahin skenaario on se, että annamme tunteiden vallata mielemme ja huudamme nopeita poliittisia ratkaisuja laajaan asiankokonaisuuteen samalla luoden ennakkoluuloja eri ihmisryhmiä kohtaan. Meidän tulee asiantuntijoita kuunnellen luoda selkeä tilannekuva ja olla valmiita muuttamaan rakenteita, perusopetuslakia sekä panostamaan rahallisia resursseja mahdollistamaan edelleen maailman paras koulutusjärjestelmä.
Meidän on myös lisättävä opetusalan houkuttelevuutta ja varmistaa, että opetuksesta vastaavat parhaat ammattilaiset. Yksi keino on tuoda esiin onnistumisia, puhua kouluista ja opettajan työstä positiivisemmin sekä panostaa opetushenkilöstön työssä jaksamiseen. Sillä mikä on merkityksellisempää, kuin opettaa lapsia ja nuoria, sekä luoda valoisaa tulevaisuutta?