Pasi Jalonen, Mika Lampola, Minna Halme, Pentti Lampi ja Veli Penttilä kirjoittivat (ESS 26.9.) erittäin tutusta ja ajankohtaisesta aiheesta, jonka vuoksi olen jopa unettomia öitä viettänyt menneinä vuosina Lahden sivistyslautakunnassa toimiessani. Kollegat pohtivat tekstissään olennaisia asioita Hollolan kouluihin ja kuntatalouteen liittyen.
Oppilasmäärän vähentyessä ja kuntatalouden kiristyessä olemme Lahdessa joutuneet yhdistämään ja lakkauttamaan kouluja sekä tarkastelemaan palveluverkkoa jatkuvasti uudelleen. Päätökset eivät ole olleet helppoja. Oman alueen pieni koulu on usein lapsille, perheille ja alueelle paljon enemmän kuin rakennus.
Silti palveluverkosta puhuttaessa on katsottava koko kaupungin kokonaisuutta. Taloudellisesti kestävä palveluverkko on myös lasten etu, jos sen avulla pystymme turvaamaan laadukkaan opetuksen, riittävästi aikuisia kouluihin, lisätukea oppimiseen, kohtuulliset ryhmäkoot sekä terveellisen ja turvallisen oppimisympäristön.
Mikään rakennus ei itsessään opeta yhtäkään lasta eikä lisää hyvinvointia.
Jos vähenevälle lapsimäärälle ylläpidetään liian suurta määrää koulukiinteistöjä, rahat niiden ylläpitoon on otettava jostakin. Vaihtoehtona voivat lopulta olla säästöt juuri siitä, mitä koulussa tapahtuu: henkilöstöä vähemmän, opetusryhmät suuremmat, oppimateriaalit ja lasten tarvitsemasta tukin minimiin.
Palveluverkon uudistaminen ei tarkoita sitä, ettei koulutusta arvostettaisi. Joskus rakenteita täytyy uskaltaa muuttaa juuri siksi, että mahdollisimman suuri osa käytettävissä olevista euroista voidaan käyttää opetukseen ja lasten hyvinvointiin. Hollolassakin kunnan kokonaismenoista vuonna 2025 meni jopa 63 % sivistykseen ja hyvinvointiin.
Tämä ei tarkoita, että jokainen pieni koulu pitäisi sulkea. Koulumatkat, alueiden erityispiirteet, rakennusten kunto, lasten tarpeet ja vaikutukset alueiden elinvoimaan ja mahdolliseen eriytymiskehitykseen on arvioitava huolellisesti. Päätösten pitää perustua tietoon ja vaikutusten arviointiin. Jos aidosti näyttää siltä, että pienen koulun oppilasmäärä on kasvussa ja alueelle esimerkiksi kaavoitetaan uutta asumista, kannattaakin valmistelussa ottaa aikalisä ja työstää asiaa rauhassa.
Päätöksentekijän tehtävä on oltava hereillä eikä ole rehellistä luvata kaiken säilyvän ennallaan, jos väestö, palvelutarve ja taloudelliset edellytykset radikaalisti muuttuvat. Tehtävänä on huolehtia siitä, että myös tulevaisuuden lapsilla on laadukasta opetusta. Siinä tärkeintä eivät lopulta ole seinät, vaan se, mitä niiden sisällä tapahtuu. Toivotan viisaita päätöksiä naapurikuntaan, Hollolaan.
