Yli miljoona suomalaista auttaa säännöllisesti läheistään. Omaishoitotilanteet ovat monenlaisia, oli sitten hoidettavana oma lapsi tai iäkäs puoliso. Omaishoitajan arki on usein sitovaa ja raskastakin, kun hoidollinen vastuu valvomisineen ja hoidettavan itselleen aiheuttamilta vaaroilta suojelu voi olla kokoaikaista ja jatkuvaa. Muistisairaan omaisen hoitamisessa läsnä voivat olla myös molemminpuolinen väsymys arjen kuormittavuuteen sekä suoranaiset vihanpurkaukset ja sanallinen tai fyysinen väkivalta.
Omaishoitajista hyvinvointialueen kanssa sopimuksen tehneitä on vain pieni osa. Omaishoidon eri tilanteisiin apua on saatavilla hyvinvointialueen kautta, mutta usein kuulee niistä väliinputoajista, jotka kokevat tuen ja myös tarjottujen palveluiden vaihtoehdot riittämättömänä.
Saimme lukea huolestuttavan uutisen (ESS 17.1.2023) omaishoitajista, jotka eivät pysty pitämään lakisääteisiä vapaapäiviään. Tilapäishoidon ja lomapaikkojen saatavuus on selkeästi yksi kipupisteistä. Omaishoitajan jaksamisen kannalta on olennaista, että hoitoa voidaan tauottaa sitä tarvittaessa. Voi myös olla, että palveluita on myönnetty omaishoidettavalle, kun tosiasiallisesti myös omaishoitaja on tuen tarpeessa. Tarve voi näkyä esimerkiksi kaupassa käynnin vaikeutena. Perheiden asumista yhdessä tulisi tukea, mutta paikkoja yhteiseen palveluasumiseen ei liiemmälti ole, varsinkaan silloin, jos puolisoiden toimintakyvyssä on selkeä ero.
Omaishoitajien arkeen, eli asumiseen ja arjen pyörittämiseen viety apu näkyy konkreettisesti siinä, miten paljon tulevaisuudessa tarvitsemme lisää hoivapaikkoja. Joskus kyllä tarvitaan selkeä hoivapaikka, mutta yhteiskunnan ja omaisen jaettua hoivavastuuta voidaan toteuttaa, jos apu on konkreettista ja juuri omaan tilanteeseen sopivaa.