Rehtori Hanna Alava kirjoitti (ESS 10.9.2026) tärkeästä asiasta: suomalainen peruskoulu tarvitsee työrauhaa. Olen tästä pitkälti samaa mieltä. Koulu ei voi olla paikka, johon yhteiskunnan jokainen uusi huoli ratkaistaan lisäämällä uusi hanke, suunnitelma, teemapäivä tai tehtävä opettajien vastuulle.
Alava heittää ansaitun piikin kuntapoliitikoille. Tunnistan ilmiön. Kun yhteiskunnassamme nousee esiin lapsiin ja nuoriin liittyviä epäkohtia tai ongelmia, puolueet ryhtyvät nopeasti laatimaan aloitteita, joiden toimeenpanijoiksi esitetään perusopetuksen työntekijöitä.
Lahdessa meidän kannattaa arvioida kriittisesti, mitkä hankkeet ja toimintamallit todella tukevat oppimista ja mitkä lisäävät vain koulujen kuormitusta. Hyvästä ei tarvitse luopua, mutta kaikkea hyvääkään ei voida tehdä yhtä aikaa. Toki hankerahoitus mahdollistaa sellaista kehittämistyötä, johon ei muuten olisi resursseja. Silti jokaisen uuden hankkeen kohdalla on syytä kysyä: vahvistaako se osaamistamme, tukeeko se perustehtäväämme ja viekö se kohti tavoitteitamme? Jos vastaus on ei, hankkeesta on voitava myös kieltäytyä.
Keskustelu ei voi jäädä vain siihen, kuinka monta hanketta tai kehittämiskärkeä kouluissa on. Meidän on puhuttava myös siitä, mitä eri tahoilta ja toimijoilta odotetaan.
Tiedän, että kaikissa kaupungin kouluissa lapset ja nuoret saavat laadukasta opetusta. Heitä kohdataan, kuunnellaan, kannustetaan ja kohdellaan oikeudenmukaisesti. Lahden on huolehdittava siitä, että kouluissa on riittävästi opetuksen ja kasvatuksen ammattilaisia tukemassa jokaisen oppijan oppimista, osaamisen kehittymistä ja kouluyhteisöön kiinnittymistä. Koulujen resurssien ja budjettien on oltava riittävät tämän työn tekemiseen.
Tuoreet PISA-tulokset antavat tähän vakavan syyn. Kuten Alava totesi, erityisen huolestuttavaa on nuorten heikko sinnikkyys. Oppiminen vaatii harjoittelua, keskittymistä, epäonnistumisen sietämistä ja joskus myös sellaisten asioiden tekemistä, jotka eivät juuri sillä hetkellä tunnu kiinnostavilta tai mukavilta.
Samalla meidän aikuisten on uskallettava puhua oppimisen arvostuksesta. Nuori elää maailmassa, jossa menestymisestä välittyy helposti kuva ilman vuosien opiskelua ja pitkäjänteistä työntekoa. Koulun tehtävä on tarjota tälle vahva vastavoima: tieto ja osaaminen ovat arvokkaita, ja niiden saavuttaminen vaatii työtä.
Tähän ei koulu pysty yksin. Vastuu kuuluu meille kaikille aikuisille, mutta erityisesti lasten ja nuorten huoltajille. Oppimisen arvostus syntyy ennen kaikkea niissä arjen viesteissä, joita lapset ja nuoret saavat kotona, koulussa ja ympäröivässä yhteiskunnassa.