Suomalaisesta peruskoulusta kuuluu viestiä, joka tuntuu toistavan itseään. Havainnoistaan kouluarjessa kirjoitti nimimerkin turvin K. Kynttilä mielipidekirjoituksen (ESS 14.10.2025), jossa hän esittää huoltaan avoimista oppimisympäristöistä, oppimistulosten heikentymisestä, inkluusion toimimattomuudesta ja puutteellisesta työrauhasta.
Tutkimustulokset osoittavat kiistatta sen, että nuorten mielenterveysongelmat ovat kasvaneet, koulupudokkaita ja syrjäytymisuhan alla olevia lapsia ja nuoria on hälyttävä määrä. Oppimistulokset ovat heikentyneet. Ratkaisuna haasteisiin ei ole paluu menneille vuosikymmenille, jossa rakentaisimme 100 oppilaan kouluja ja teknologian sijasta opettaja käyttäisi opetuksessa vain leukaa ja liitua.
On aika tarkastella rohkeasti nykyistä peruskoulujärjestelmäämme, joka otettiin käyttöön1970-luvulla. Järjestelmän ja suunnitelmien on vastattava lasten ja nuorten sekä tämän ajan että tulevaisuuden tarpeita, jotka ovat hyvin erilaiset kuin 50 vuotta sitten. Koulutusjärjestelmän on tuettava nuorta löytämään oma polkunsa ja polte oppia jollakin alalla mestariksi. Meillä on liikaa nuoria, joita mikään ei sytytä, koulutusta ei nähdä tärkeänä ja sinni ponnistella pitkäjänteisesti on hukassa.
Mielestäni oppilaan tulee saavuttaa vahva perusta oppimiselle ja oppimaan oppimiset taidot. Tämä sisältää luku- ja kirjoitustaidon sekä matematiikan perustaidot. On oltava riittävästi yleissivistystä ja kognitiivisia taitoja, jotta voi ymmärtää ympäröivää maailmaa ja luoda yhteyksiä asioiden välille.
Virossa tunnistetaan oppilaiden yksilöllinen lahjakkuus ja hitaammin etenevät saavat edetä omassa tahdissaan. Naapurissamme myös luotetaan tutkittuun tietoon siitä, että oppilaan kotikielen vahvistaminen uudessa ympäristössä tukee kognitiivisten taitojen kehittymistä sekä uuden kielen oppimista. Jos opetuskieltä ei ymmärrä riittävästi, ei oppimista ja kehitystä tapahdu. Se mitä tapahtuu, on itsetunnon mureneminen ja kiinnostuksen sammuminen uuden oppimiseen. Asia liittyy vahvasti myös kotouttamiseen ja yhteiskuntaan kiinnittymiseen.
Suomalaisen koulutuksen asiantuntija professori Pasi Sahlberg on todennut, että maailman rajut muutokset ja globaalit haasteet odottavat paljon koulutukselta. Meillä Suomessa on kaikki eväät olla tulevaisuuden johtava maa koulutuksessa. Meidän tulee hyväksyä, että edessämme on toimintakulttuurin muutos. Tämä muutos tulee tehdä koulutuksen ammattilaisten toimesta, ei konsulttien.
Tasapäistävän opetuksen sijasta tulisi siirtyä kohti oikeudenmukaista opetusta. Jokaisen tulisi saada lähikoulussaan mitä tarvitsee edetäkseen omalla tahdillaan ja samalla yhä enemmän voi valita niitä oppiaineita, joista on aidosti kiinnostunut. Joillekin se on urheilu, toisille taide, kolmansille teknologian ja matematiikan maailma.
Olen viimeisen viiden vuoden aikana nähnyt työssäni mikä voima on sillä, kun vaativan erityisen tuen nuori saa opiskella juuri sitä, mikä sytyttää hänessä sisäisen palon ja intohimon. Nuoren itsetunto ja pystyvyys oppijana vahvistuu. Nuori saa oikeanlaista tukea ja riittävästi aikaa harjoitella turvallisessa ympäristössä jaksavien ja osaavien ammattilaisten ohjauksessa. Asiat tapahtuvat juuri, kuten K. Kynttilän arvostama emeritusprofessori Kari Uusikylä toivoo kouluissa tapahtuvan.