Me suomalaiset syynäämme innolla PISA-tuloksia. Suomen laskeneiden tulosten syyksi on esitetty kännykkää, oppilaiden huonovointisuutta ja lukutaidottomuutta sekä maahanmuuttajataustaisten nuorten heikkoja taitoja. Opetustoimen ylitarkastaja emeritus Kari Lehtola (ESS 20.10.2024) esittää oppimistulosten heikentymisen ja pahoinvoinnin syiksi pienten koulujen lakkauttamisen.
Tutkimustulokset ja tilastot osoittavat kiistatta sen, että nuorten mielenterveysongelmat ovat kasvaneet, koulupudokkaita ja syrjäytymisuhan alla olevia lapsia ja nuoria on hälyttävä määrä. Liian monelta oppijalta puuttuu perustaidot, ei ole motivaatiota käydä koulussa eikä yhdessä tekeminen kiinnosta. Meillä on sylissämme ongelma, joka on ratkaistava. Ratkaisuna ei ole paluu menneille vuosikymmenille; rakennamme 30 oppilaan kouluja, kännyköitä ei viedä kouluun tai että opettaja käyttää teknologian sijasta vain leukaa ja liitua.
On aika tarkastella rohkeasti nykyistä peruskoulujärjestelmäämme, joka otettiin käyttöön1970-luvulla. Järjestelmän ja suunnitelmien on vastattava lasten ja nuorten sekä tämän ajan että tulevaisuuden tarpeita, jotta laadukasta oppimista tapahtuu. On saatava valmiuksia, joilla menestyä muuttuvassa maailmassa. Koulutusjärjestelmän ja opettajien on tuettava nuorta löytämään oma polku, intohimot ja polte oppia jollakin alalla mestariksi. Nyt näin ei selvästikään ole. Meillä on liikaa nuoria, joiden itsetunto oppijana on heikko, mikään ei sytytä eikä koulutusta nähdä tärkeänä.
ESS (12.10.2024) julkaisi Viron opetusministeri Kristiina Kallaksen haastattelun, jossa Kallas kertoi, että Virossa tunnistetaan oppilaiden yksilöllinen lahjakkuus ja hitaammin etenevät saavat edetä omassa tahdissaan. Virossa myös luotetaan tutkittuun tietoon siitä, että oppilaan kotikielen vahvistaminen uudessa ympäristössä tukee kognitiivisten taitojen kehittymistä sekä uuden kielen oppimista. Jos opetuskieltä ei ymmärrä riittävästi, ei oppimista ja kehitystä tapahdu. Se mitä kyllä tapahtuu, on itsetunnon mureneminen ja kiinnostuksen sammuminen uuden oppimiseen.
Olen viimeisen neljän vuoden aikana nähnyt työssäni mikä voima on sillä, että vaativan erityisen tuen nuori saa opiskella juuri sitä, mikä sytyttää hänessä sisäisen palon ja intohimon. Hänestä tulee taitava ammattilainen omalla alallaan, esimerkiksi musiikissa tai kuvataiteissa. Nuorta tuetaan niissä asioissa, jotka eivät häneltä onnistu itsenäisesti. Nämä nuoret käyvät motivoituneina koulua. Heidän minäkuvansa, itsetuntonsa ja pystyvyytensä vahvistuu. He kehittyvät myös itselle aiemmin lähes mahdottomissa asioissa, koska saavat oikeaa tukea ja riittävästi aikaa harjoitella turvallisessa ympäristössä.
Mielestäni oppilaan tulee saavuttaa vahva perusta oppimiselle. Tämä sisältää luku- ja kirjoitustaidon sekä matematiikan perustaidot. On oltava riittävästi yleissivistystä ja kognitiivisia taitoja, jotta voi ymmärtää ympäröivää maailmaa ja luoda yhteyksiä asioiden välille. Selkeästikään ei toimi enää se, että yritämme puristaa erilaiset oppijat ulos samanlaisesta tuubista ja olettaa heidän tulevan samanlaisilla taidoilla ja tiedoilla, kunhan saavat laadukasta opetusta. Tasa-arvoisen opetuksen sijasta tulisi siirtyä kohti oikeudenmukaista opetusta. Jokaisen tulisi saada lähikoulussaan mitä tarvitsee edetäkseen omalla tahdillaan ja samalla yhä enemmän voi valita niitä oppiaineita, joista on aidosti kiinnostunut. Joillekin se on urheilu, toisille taide, kolmansille teknologian ja matematiikan maailma. Tästä syystä kannatan painotettua opetusta.
Suomalaisen koulutuksen asiantuntijan, professori Pasi Sahlbergin viesti meille Australiasta on, että maailman rajut muutokset ja globaalit haasteet odottavat paljon koulutukselta. Meillä Suomessa on kaikki eväät olla tulevaisuuden johtava maa koulutuksessa. Meidän tulee hyväksyä, että asioita on tehtävä jatkossa toisin. Nykyjärjestelmä ei vastaa nykyhaasteisiin ja oppilaiden tarpeisiin. Olen Sahlbergin kanssa samoilla linjoilla. Meidän tulee uudistaa nykyinen peruskoulujärjestelmä. On tullut aika.