Venäjän kohdistama hyökkäyssota Ukrainaan on voimakkaasti heikentänyt meidän suomalaisten turvallisuuden tunnetta. Levoton maailman tilanne heijastuu myös aivan meidän kotikulmille saakka. Olen viimeisen kahden kuukauden aikana kiertänyt ympäri Hämettä ja kohdannut satoja ihmisiä, joiden mieltä painaa huoli huomisesta ja erityisesti se, kuinka varmistetaan turvallinen arki.
Ammattini puolesta olen puhunut laadukkaan koulutuksen merkityksestä ihmisen hyvinvoinnille ja sille, että tarvitsemme osaavaa väkeä ylläpitämään hyvinvoivaa ja turvallista yhteiskuntaa. Päiväkotien, koulujen ja opetushenkilöstön rooli korostuu entisestään. Koulujen tulee laadukkaan opetuksen lisäksi olla lapselle ja nuorelle paikka, jossa on turvallista ja missä voi olla oma itsensä. Ihan yhtä tärkeässä roolissa on koti. Kodin tulisi olla jokaiselle paikka, jossa kokee olevansa turvassa, sekä henkisesti ja fyysisesti. Perusturvallisuutta tuntevat lapset pystyvät oppimaan ja iloitsemaan toisten kanssa toimimisesta. Turvassa oleva ihminen tekee tulevaisuuden suunnitelmia ja uskoo omiin mahdollisuuksiinsa.
Turvattomuutta lisää Suomessa myös aivan uudenlainen ilmiö, katujengit. Tämä rikollismuoto on lisääntynyt huolestuttavassa määrin. Katujengien kohteet eivät ole vain nuoret, sillä näille jengeille ryöstönkohteeksi kelpaa kuka tahansa. Uhreilta ryöstetään, rahat, puhelimet ja jopa vaatteet päältä. Tämä nuorten jengiytyminen ja rötöstely kaduilla on osoitus pahoinvoinnista ja siitä, ettei heitä ole saatua kiinnitettyä yhteiskuntaan.
Kannan huolta siitä, miten seuraavalla hallituskaudella panostetaan turvallisuuteen ja siihen, että panostamme niihin yhteiskunnan rakenteisiin, jotka sekä lisäävät että ylläpitävät turvallisuuden tunnetta. Turvallisuus tulee nähdä kansalaisoikeutena. Meidän on panostettava varhaiskasvatukseen, koulutukseen, perheiden hyvinvointiin, sekä tartuttava ennalta ehkäisevien toimien lisäksi tiukoin konstein jengirikollisuuden kitkemiseen. Jos pidämme pienestä ihmisestä huolta, pidämme samalla koko maastamme huolta.