Luin surullisena hollolalaisen nuoren, Riku Reposen kirjoituksen (ESS 1.12.2022), jossa hän kertoo omakohtaisesti millaista syrjivää ja halveksuvaa kohtelua vammaiset joutuvat yhteiskunnassamme edelleen kokemaan, vaikka laki kieltää vammaisten syrjinnän.
Vammaispalvelulain uudistus on jäänyt junnaamaan sosiaali- ja terveysvaliokunnan rattaisiin eikä valmistune tällä hallituskaudella (HS 13.1.2023). Lain tarkoitus on edistää vammaisen ihmisen itsenäistä elämää, itsemääräämisoikeutta ja osallistumista itseä koskevaan päätöksentekoon, sekä turvata tarpeen mukaiset yksilölliset palvelut. Uudistuksella pyritään lisäämään tasa-arvoa niin, että vammaiset henkilöt saisivat jatkossa tarvitsemansa sote-palvelut saman lainsäädännön perusteella diagnoosista riippumatta. Vammaispalveluiden piirissä on tällä hetkellä noin 125 000 ihmistä.
Reponen ei usko vammaisten asioita ajaviin lakeihin, vaan hänen mukaansa isoin ongelma on ihmisten julmat asenteet vammaisia kohtaan. Vammaisia kohdellaan hänen mukaansa pahimmillaan kuin ali-ihmistä tai idioottia. Reposen mukaan asioiden hoidosta ei tule mitään, koska vammaisen ohi puhutaan ja tilat ovat esteellisiä. Itse olen kuullut vammaisten kohdalla puhuttavan, että kylläpä henkilön koulutus tulee kalliiksi. Tällaista ei koskaan kuule puhuttavan terveiden koulutuksesta puhuttaessa.
Olen työskennellyt kolme vuotta johtajana vammaisten päiväaikaisessa toimintakeskuksessa, joka on myös vaativan erityisen tuen toisen asteen oppilaitos. Päiväaikaiseen toimintaan osallistuvat taiteilijat ja muusikot saavat toteuttaa omaa luovuuttaan ja kehittyä taidoissaan ammattiohjaajien ohjauksessa. Taiteilijoita autetaan yksityisten, sekä yhteisten taidenäyttelyjen, esiintymisten ja konserttien järjestämisessä. Taidemuotoja ovat mm. kuvataide, grafiikka, käsityö, keramiikka ja musiikki. Liikunta on tärkeä osa kehon ja mielen hyvinvointia. Esteettisesti kaunis ja harmoninen ympäristö tukee oppimista ja viihtymistä. Työskentelyn, näyttelyiden ja konserttien korkeaa tasoa ihaillaan sekä kansallisesti että kansainvälisesti.
Vaativan erityisen tuen opiskelijat opiskelevat tutkintokoulutukseen valmentavassa koulutuksessa (TUVA) sekä itsenäisen elämän ja työelämän taidoissa (Telma). Meillä voi opiskella muusikon tutkinnon tai media-alan ja kuvallisen ilmaisun tutkinnon. Ammattitaitoiset opettajat, ohjaajat ja avustajat pitävät huolen siitä, että jokaista opiskelijaa kohdellaan arvokkaana yksilönä. Henkilökunnan tehtävänä on tarjota tarvittavaa tukea ja poistaa oppimisen esteitä, vahvistaa itseluottamusta omaan oppimiseen ja osaamiseen sekä kannustaa omien tavoitteiden saavuttamista. Opiskelijat jatkavat meiltä joko jatko-opintoihin, työelämään tai päiväaikaiseen toimintaan.
Riku Reposen mukaan ihmisten tietoa vammaisuudesta tulisi lisätä ja vammaiset tulisi kaikilla tasoilla ottaa mukaan päätöksentekoon heitä itseään koskevissa asioissa. Olen tästä täysin samaa mieltä. Vain tutustumalla ja toimimalla erilaisten ihmisten opimme hyväksymään erilaisuuden luonnollisena osana elämää. Toivon, että Riku Reponen voisi kasvaa yhteisössä, jossa hän kokisi itsensä hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on ja saisi elää omannäköistä merkityksellistä ja rikasta elämää. Se on jokaisen ihmisen oikeus, on ihmisellä jokin vamma tai ei.