Emme voi enää kädet ristissä katsoa suomalaisen koulun rapautumista – ongelmat on ratkaistava
Suomen kouluilla on vakava syöksykierteen uhka; koulujen henkilökunnalla on jaksamisongelmia ja lasten oppimistulokset ovat heikentyneet. Erityisesti ymmärtävä lukutaito ja peruslaskutaidot ovat osalla oppilaista niin heikolla tasolla, ettei toisen asteen opinnoista tule mitään. Lasten ja nuorten mielenterveysongelmat ovat jyrkässä kasvussa koko maassa. Nuorten syrjäytymisuhka on todellinen. Miten meidän hyvinvointi-Suomemme voi olla tässä tilanteessa?
Suomen oppimistulosten lasku pöyristyttää. Vuona 2003 Pisa-testeissä olimme lukemisessa ja luonnontieteissä ensimmäisiä, matematiikassa toisia. Vuonna 2018 viimeisessäPisa-testissä Suomi oli pudonnut lukemisessa seitsemänneksi, luonnontieteissä kuudenneksi ja matematiikassa jo 16:nneksi. Eräs tärkeimmistä syistä laskuun on poikien dramaattisesti heikentyneet testitulokset. Tytöt pärjäsivät edelleen hienosti, pojat eivät.
Opettajista on lääkäreiden ohella tullut paperinpyörittelijöitä, joiden aika kuluu tilastoihin, raportointeihin, kirjavien hankkeiden hoitamiseen ja Wilmassa vanhemmille vastaamisiin. Aikaa perustyöhön eli opetukseen sekä opitun syventämiseen ei jää riittävästi. Opettamisen ja oppimisen rauha puuttuu.
Opettajia kuormittaa erityisesti kahdenlaiset huoltajat. Ne, jotka tietävät vähän paremmin ja kertovat opettajalle, kuinka heidän tulisi työnsä tehdä ja miten juuri heidän lastaan tulee opettaa. Sekä he, jotka eivät välitä lapsistaan tuon taivaallista ja ajattelevat, että yhteiskunta hoitaa. Onneksi kuitenkin suurin osa vanhemmista ovat tolkun väkeä kasvattaen lapsensa tavoille ja tukevat kouluväkeä vaativassa työssään.
Ensimmäinen asia, mitä tulisi tehdä, on palauttaa valta takaisin kouluille. Yritysvalmentajat ja konsultit eivät ole oikeita ihmistä puuttumaan koulujen toimintaan ja tuomaan yhteiskunnan tai työelämän tulevaisuuden tarpeiden kannalta hankkeita kouluihin. Koulujen ammattiväki tietää kyllä itse, mitä kouluissa tulee tehdä. Antakaamme heille tähän riittävät resurssit ja työrauha.
Suomessa on akuutti pula erityisesti varhaiskasvatuksen ja erityisopetuksen pätevistä opettajista ja se heijastuu suoraan oppimistuloksiin sekä henkilöstön jaksamiseen. Opetuksen ja kasvatuksen ammattilaisia on koulutettava nykyistä enemmän ja ala on saatava houkuttelevaksi myös miehille.
Tutkijat ovat havahtuneet siihen, että on syytä tutkia erityisesti poikien alisuoriutumista ja oppimistulosten laskua. Miksi iso joukko pojista ei viihdy nykykoulussa? Onko syynä liian lepsu kuri, epämotivoivat opetusmetodit, liian hälyisät tilat, suuret opetusryhmät, liian vähäinen tuki vai mikä? Tähän olisi syytä saada vastauksia pian.
Jokaisella lapsella on oikeus saada tarvitsemansa tuki oppimisen edistymiseen. Ei riitä, että yksi erityisopettaja pyörii isossa yleisopetuksen ryhmässä tukien erityisoppilaita. Heille on järjestettävä rauhallinen tila, jotta oppiminen on ylipäätänsä mahdollista. Lasten sosiaalisiin-, tunne- ja vuorovaikutustaitoihin olisi panostettava riittävästi heti koulutien alussa, sillä ne ovat tärkeitä taitoja kouluympäristössä ja elämässä yleensä.
Ulkomailta Suomeen muuttaneet koululaiset ovat erityinen ryhmä, johon olisi panostettava selvästi enemmän. Heille suomen kielen oppiminen ja suomalaiseen yhteiskuntaan integroituminen on toteutettava kunnolla, koko perhe huomioiden. Ellei näin tehdä, näiden ihmisten kiinnittyminen yhteiskuntaamme ja lakiemme noudattaminen voi olla heikkoa.
Emme voi Suomessa kädet ristissä enää katsoa Suomen koulun ja koko yhteiskunnan rapautumista, vaan meidän on kyettävä ratkaisemaan nykyiset ongelmat. Me allekirjoittaneet vaadimme tekoja, jotta Suomi on hyvinvointivaltio myös jatkossa.
Kirjoitin tämän tekstin Juhani Melasen (KM, erityisluokan opettaja) kanssa. Olemme keskusteleet kouluun, opetukseen ja oppimiseen liittyvistä asioista paljon ja tämä teksti on tiivistelmä niistä keskusteluista.